istut keskellä suurta valkosta huonetta
samaa toistat "kaikki muuttuu kyl huomenna"
tuijotat tyhjää suurilla surullisilla silmillä
kasvot vaaleat levinneen meikin alla kyynelten jäljiltä
tukahduta tuskan huuta , katsot muistoihin noista syvistä jäljistä
näet miljoona kirjainta noissa suurissa valkeissa seinissä
haluan vain pyytää anteeksi ettet ole kanssani enään täällä
anteeksi että leikitin sua kuin heikolla jäällä
sit tuli se hetki kun lopullisesti menetin malttini
nyt ainoa toive on että sut palaan saisin takaisin .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti